Kelpaan kelle vaan?

"Puoltakaan en sun kivustas voi tietää.."

Aamupainosta tuli aivan loistava mieli, joka kesti kokopäivän :) Kaverit arvuutteli et oonko saanu penistä just ku olin nii hyvällä tuulella. Nauroin muiden mukana. :D Mut tuskin niitä naurattais jos ne oikeesti tietäis totuuden siitä miks olin tosi pirtee. Anoreksia tekee välillä tosi onnelliseks, ja välillä se masentaa ihan vitusti kun tuntuu ettei riitä mihinkään ja kaikki on vaan ihan paskaa. Silti mä kai sit jotenkin vaan rakastan tätä..

Numerot. Voiko ne oikeesti tuoda onnen? Voiko itsensä rääkkääminen tuoda onnen? 

Ei.

Mut en mä jaksa taistella. Anoreksialle on niin helppo antaa periks. Kyllä mä siis tänäänkin oon jotain syönyt.. Mutta aika naurettavan vähän.. Anoreksia on mussa tällä hetkellä niin vahva etten mä vaan jaksa taistella..:( Musta tuntuu että se on liian usein Anoreksia joka tätä blogia kirjoittaa.. Mutta tällä hetkellä se on Vilma, joka tärisee kylmästä tälläkin hetkellä.. :'(

Syömiset:

• klo 09 fitness muroja + rasvatonta maitoa
• klo 16 naurettavan vähän makaronilaatikkoa

Liikunnat:¨

• klo 09 kävely 35min (kouluun)
• klo 15 kävely 35min (kotiin)
• klo 18 kävely n. 30min (koiran lenkitys) 

Kellohan on tällä hetkellä vasta 16:41 mutta aion tosiaan lenkittää koiran vielä joten laitoin senkin tohon :') Mut moikka kaikille ihanille nyt ja tsemppiä <3

mitä mä oon tekemässä

Kaveri tarjos mulle tänään karkkia, mä otin kohteliaasti ja hymyilin, ja heitin ne karkit maahan sitten kun kaveri ei enää katsonut. En mä tiedä miks mä taas alennuin tälläseen.. Just kun olin vakuutellut Aleksille kaiken olevan hyvin ja että mun paino on normalisoitunut hyvin.

Tän päivän ravinto on koostunut näistä:

• n. klo 13 pihvi & omenamehua
• n. klo 18 siideri

Eilen söin vähän spagettia ja jauhelihaa ja ryyppäsin..

Mikä vittu mua vaivaa?? Mä tiedän että musta pidettäis enemmän jos palaisin normaali painooni. Olisin se sama Vilma mitä olin ennen. Anorektinen Vilma on taas luiseva ja vittumainen. Mä tottakai tiedän että Aleksi rakastaa mua ja mun muotoja. Se haluis oikeesti että mä voisin hyvin. Mutta mä vaan kidutan itteeni.. Mun käsitys tarpeeks syömisestä on muutenkin tosi vääristynyt. En mä jotenkin tiedä onko joku määrä ruokaa tarpeeks yhdelle päivälle. 

hmm

Mä koitan syödä riittävästi, mut mä painan vähemmän ku koskaan.. miten tän painon laskun  saa loppumaan?? vai haluunko mä ees että se loppuu..

Sairaan laiha(ko)

Eilen syömiset eivät menny erityisen hyvin.. Söin koulussa ja siinä se sitten olikin. Koulusta sitten suunta kohti kaverin pikkujouluja joissa tuli juotua ihan kiitettävästi :D

Tänään oon syöny puolikkaan pitsan ja yhden pihvin tossa 12 aikoihin.. En mä jotenkin osaa enää syödä vaikka haluisinki syödä enemmän.. Eilen ku Aleksi näki mut, eka mitä se mulle sano oli että "Vilma sä näytät kauheen laihalta" Jotenki tuntu pahalta.. Luulis että anorektisen mielen mielestä se tuntuis vaan hyvältä kun laihuudesta huomautellaan, mutta ei. Taidan siis olla jo pidemmällä paranemis prosessissa koska en halua näyttää sairaan laihalta. :-) Hyvä minä

Tänään syötyä:

• klo 08 Kupillinen fitness -muroja ja rasvatonta maitoa

En oikeen tiedä pitäiskö kokea onnistumisen vai epäonnistumisen tunteita siitä etten ole syönyt tänään mitään muuta.. Musta tuntuu etten pysty syömään vaikka haluaisinkin.. Syömättömyys on vaan niin helppoa, ja ihanaa.. <3 Mutta silti mä haluaisin olla aidosti iloinen, ja olla onnellinen Aleksin kanssa, joka ei onnistu jos anoreksia on meiän suhteessa kolmantena osapuolena.

Ahdistusta

Mä oon tän bloggaus tauon aikana palannu normaali painon rajoille. Suurimmaks osaks mulla on ollu hyviä hetkiä, mutta nyt taas ahdistaa..

Miks oon lihottanu itteäni näin?

Miks oon muka halunnu parantua?

Miks aterioiden skippailu on niin helppoa? 

.. Ja miks siihen jää koukkuun?

Mun sydän meinas pettää kun olin laihimmillani, ja mä säikähdin sitä tosi paljon. Sit aloin syömään enemmän, mut nyt tää on taas menny haastavemmaks.. Vaikka mä en oo missään vaiheessa ollu sairaan laiha, ni mun sydän ei kestäny ees muutamien kilojen (5) alipainoa. Nyt oon taas terveissä mitoissa mutta musta tuntuu ettei anoreksia oo oikeesti irrottanu otettaan musta.. Mitä mä voin tehä?

Miks taistella jos voi mennä helpomman kautta..?

Kiitos vaan

"Vilma sä näytät nykyään ihan kauheelta! Oot liian laiha!" Noin sain kuulla yhen tytön sanovan mulle eilen illalla.. Kiitos ihan vitusti. Ja Aleksiki toistaa mulle kuinka olin ennen paljon kauniimpi kun nykyään. Ne ehkä koittaa saada mua lihottamaan itteäni kun sanoo mulle noin.. Mut tollaset tavat ei toimi. Noi saa mut vaan haluamaan laihtua lisää..  Aleksi on alkanu vahtaamaan mun syömisiä entistä tarkemmin. Nyt syöt ennen nukkumaan menoa, ja sitten syöt heti kun heräät.. joo, tiedän että se vaan huolehtii, koska se rakastaa. Mut toi alkaa vaan ärsyttämään mua. Ja onneks valehtelu on niin helppoa..