Cryin'

Mikä vittu mua vaivaa?

 Miksen mä ikinä osaa tehä oikeita ratkasuja? 

Miks mä aina satutan itteäni ja kaikkia muita?

"En ikin taipunut jäämään pyytämään. Tänä iltan mä tein niin.."

Aleksi oli tosiaa meillä tänään. Ja en mä saanu sille mitään muuta kuin pahaa oloa aiheutetta. Se lähti itkevänä, ja mäki jäin itkemään omaan sänkyyni. Sit mun oli kuitenki pakko juosta rappuun, ja halata ja suudella sitä jätkää vielä. En mä pystyny päästämään sitä lähtemään.. Mä tiedostan itekkin, että aiheutan sille vaan paskaa sen elämään. Mä tiedostan itekkin että oon maailman paskin tyttöystävä, ja mä tiedän et tuun satuttamaan sitä vielä jatkossakin mun sairaudella ja kaikella muullakin.

Ja silti se sano mulle just;

"Kukaan ei voi rakastaa ketään yhtä paljoa kuin mä rakastan sua"

Mä en oo se ihminen joka kuuluis Aleksille, en se ihminen jota sen kuuluis rakastaa... Enkä oo ainakaan se henkilö, jonka kanssa Aleksi vois olla onnellinen. Mut mä rakastan Aleksia. Mun kuuluis jättää se, koska tiiän ettei se pysty olemaan mun kans tarpeeks onnellinen. Mut mä en voi jättää sitä, oon aivan liian itsekäs siihen. Koska mä en pystyis elää ilman Aleksia. Ei helvetti tää on täyttä paskaa. Mä haluan laihtua. Nyt heti. Ehkä sitte mä saan niin paljon itseluottamusta ja pystyn olemaan Aleksillekkin hyvä. Ehkä meiän suhde on vielä pelastettavissa.

Ps, toivon ettei mun koneen näppäimet hajoa kun mä itken niin paljon tässä kun kirjottelen...