EIKU SIIS VITTU MIKÄ?
Äsken mä olin innoissani kaikesta. Mietin vaan kaikkia tulevia bileitä ja kavereiden synttäreitä, ajokortin hankintaa ja olin vielä iloinen siitäkin että sain ostettua tänään ihania vaatteita. Mä olin ihan täpinöissäni. Kävelin mun uusilla korkkareilla ympäri kämppää, eikä mikään olis saanu hymyy mun kasvoilta.
Mutta sitten. Yks lause aleksin suusta sai mut jotenki musertumaan. Ja se oli viel sellanen lause, jota se ei tarkottanu mitenkään pahalla. Se vaan tarkotti suojella mua muilta. Mut mulle siitä tuli jostain syystä sen sanoista aivan älyttömän paha mieli. Vaivuin taas itsesääliin. En halua syödä enää. Otin liikaa unilääkkeitä. Mut en paljoa liikaa, älkää huolehtiko. :-) Mikä vitun kaksjakonen persoona mä oon? Voin olla yhtenä hetkenä ihan iloinen ja sit toisena muserrun kokonaan.
Yks kaveri ihmetteli tässä yks päivä, mitä sille Vilmalle on käyny jonka se tuntee. En oikeen osannu vastata sille mitään suoraan, joten sanoin vaan etten tiiä. Kai toikin on totuus, tai ainakin osa sitä. Emmä tiedä miks mulle on näin käyny. Miks oon näin anoreksian syövereissä. Ja et miks mä vaan itken, ja nauran yhä harvemmin. Miks mulla on näin paha olla.
Totuus on se, etten mä halua tehä enää mitään. Mä en halua seurustella aleksin kanssa, mä en halua käydä koulua, mä en halua tulevaisuutta. Mä en halua elää mun perheen kanssa samankaton alla. Mä en halua valehdella. Vittu. Mä haluun menneen takasin.. Mä haluun elää kaikkia ihania muistoja uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti