Tänään söin kaks lämmintä ateriaa, niiden koosta tai sisällöstä ei sitten tarvitsekkaan puhua. Noh, söin aika.. vähän. Ja aamupala oli ruisleipä, ja lisäks söin pari karkkia kaverin pussista. Tiesin etten kuolis parin karkin syömiseen, enkä kuollutkaan.
Tän päivän urheilut on menny ihan hyvin, käveltyä on tullut n. 4km ja pyöräiltyä n. 14km yhteensä. Lisäks tänään mulla oli autokoulun teoriatunti, jossa oli aivan puuduttavan tylsää. Kokoajan mietin vain mun liikkumisia ja syömisiä, enkä jaksanut yhtään keskittyä sen autokoulu maikan puheisiin..
Mua ärsyttää aivan älyttömästi, tää mun itsetunnon puute. Sanotaan, että muut voi rakastaa sua vasta sitten vasta kun sä itte rakastat itteäs. Ja että se todellinen kauneus tulee sisältä päin. Mä en oo kaunis sisältä, mä oon aivan rikki, ihan sirpaleina.. Liian usein on vaan pakko koota itsensä, ja esittää että kaikki on niin helvetin hyvin. Ja se tässä anoreksiassa onkin raskasta. Jos mulla olis terve itsetunto, mun ei tarvitsis kärsiä, vaan voisin olla ilonen sellasena mitä mä oikeesti oon..
Syömättömyys, on oikeastaan helpointa ikinä. Ei syömättömyyden etten tarvitse tehä mitään. Paitsi hommata vääristynyt kuva itsestään, jolloin on halu olla syömättä. Voi vittu. Tää mun teksti alkaa kuulostaa jotenki sairaalta, mut laitan sen ton unilääkkeen ja panadolin syyksi. Nää lääkkeet ei selvästikkään sovi mulle. Ehkä mä laitan tän blogin vaan pois, ja rupeen kattoo huomisen salkkareita. Moro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti