Aleksi koittaa epätoivosesti saada mua syömään kokoajan. Se on oikeesti tuskissaan kun ei saa mua syömään, viikonloppunakin näin että Aleksi oli aidosti ahdistunu ku pyörryin sen syliin..
"Vilmakulta, anna mun auttaa sua..."
En mä oikeestaan vastannu sille mitään, rupesin vaan itkemään.. Mä en vaan haluis aiheuttaa tuskaa kellekkään.. Kellekkään muulle kuin itselleni. Mut nyt on päivittäisten lihas harjotusten aika, ja sitten vielä lenkille koiran kanssa.. Sit on varmaan läksyjen teon aika ja sitten nukkumaan :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti