Mun olkapäätä koristaa taas neljä pitkää naarmua. Jotka kertoo siitä, että näin jotain ahdistavaa unta yöllä.

Mä odotan kauhulla sitä, että milloin mä alan raatelemaan kasvojani unissani. Mä en halua joutua selittelemään kellekkään mitään, ihmiset ajattelis varmaan että ihan tahallani satutan itseäni. Joka on puoliks totta, puoliks valetta. Mä voin kyllä satuttaa itseäni, mutta en halua siitä jäävän minkäänlaisia jälkiä. En halua ihmisten huolestuneita kyselyitä.

Mä tein eilen aika helvetin pahan virheen. Kerroin Aleksille kaiken mun syömättömyydestä. Helvetti se oli vihanen mulle, ja itselleen. Itselleen se oli vihanen lähinnä siitä syystä, että ei ollu huomannu tätä mun pahaa tilaa, mähän oon aina ollut hyvä valehtelemaan ja manipuoloimaan ihmisiä. Aleksi kerto mulle et pakottaa mut lääkäriin, ravitsemusterapeutille ja ties minne, mut kyllä se tietää etten mä aio mennä.

Lisäks mä oon alkanu saamaan jopa tekstareita, joiden sisältö on melkein aina tää sama;"Vilma, ootko syönyt tänään?" ja kuitenkin aina valehtelen vastaukseni. En mä halua että kukaan kantaa musta huolta. Mä kyllä pärjään, vaikkei aina ihan siltä vaikutakkaan. Mun tavoite paino on joo alipainon puolella, mutta ei paljoa. Mä en kuole tähän laihduttamiseen. Mä kyllä tiedän mun päämäärän, ja tiedän senkin että aion saavuttaa sen. Hiljaa hyvä tulee.

Eiliset syömiset.. Noh. Söin kaks omenaa ja vähän irtokarkkeja, sillä huomasin että ne oli tarjouksessa. Tänään oon syöny ruisleivän, ilman voita ja ilman juustoa. Ruisleivän lisäksi oon vetänyt tänään kurkusta alas kahvin ja lasin maitoa. Ja kello on vasta puoli 12.

Mitäköhän kaikkea tänäänkin on pakko syödä tän lisäksi...